Kirgisia

Sain kuulla paljon ihmettelyä kun kerroin lähteväni Kirgisiaan. ”Missä hitossa se on?” ”Miksi sie sinne menet?”. Shaun kirjoitti asiasta omalle puolelleen aika kattavan kertomuksen, joten kerron nyt lyhyesti suomeksi mistä on kyse. Hän oli täällä pelaamassa jääkiekkoa yhdessä turnauksessa pari vuotta sitten. Hänet tänne tuonut mies, Saku, haluaa kehittää Kirgisian jääkiekkoilua ja rakentaa lapsille mahdollisuuden harrastaa ja kehittyä harrastuksessa. Olemme nyt vierailemassa hänen luonaan Bishkekissä sekä pienessä maalaiskylässä Narynin lähellä, missä hän on varttunut. Kylässä asuu noin 400 asukasta ja se sijaitsee laaksossa vuorten välissä ja paikka oli kuin satumaa. Paljon lunta, aurinko paistoi täydeltä taivaalta joka päivä, mutta silti lämpötila pysytteli -24 ja -32 asteen paikkeilla. Kaikilla on oma pieni farmi ja lehmät ja hevoset saavat vapaasti kulkea kaduilla. Tottakai koko kylä tiesi tulostamme jo ennen kuin saavuimme Kirgisiaan ja meidät otettiin avosylin vastaan. Yhteistä kieltä meillä ei ollut ilman Sakua, joten piti puristaa kaikki venäjän opit ulos mitä vuosi sitten opiskelin.

Asuimme viikon ajan paikallisen 8 henkisen perheen luona. Oli mielenkiintoista nähdä, miten arki ja elämä yleisesti eroaa länsimaisesta kulttuurista. Kaikki elävät hyvin yksinkertaista elämää eikä kellään ole kiire mihinkään. Perheen kanssa vietetään paljon aikaa ja päivät koostuivat useista teehetkistä. Olin aluksi hieman huolissani millaista ruokaa pystyn siellä syömään, sillä yleisesti täällä syödään pelkkää lihaa ja leipää ja välillä ehkä jotain muuta. Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin he ymmärsivät keliakian vaikka he eivät ikinä olleet moisesta kuullutkaan, ja he loihtivat kaikenlaisia annoksia perunasta ja riisistä.  Päivisin Shaun valmensi  paikallisia nuoria ja minä sain mahdollisuuden kuvata harjoituksia. En ole koskaan nähnyt yhtä kaunista paikkaa ulkojäälle ja maisemat olivat aivan mahtavat!

Pari asiaa hieman ahdisti tällaista mukavuudenhaluista länsimaalaista oli se, että siellä ei ollut sisävessaa. Ja tämä kyseinen ulkohuussi ei ollut mikään millainen ollaan Suomessa totuttu, vaan se oli ihan puhtaasti reikä lattialautojen välissä. Ei hirveästi houkutellut aamulla lähteä vaapottamaan kohti ulkohuussia -26 asteen pakkasessa, mutta maassa maan tavalla ja kaikkeen tottuu. Toinen asia oli se, että siellä ei ollut suihkua/kylpyhuonetta. Mysteeriksi jäikin pesevätkö he ikinä koko kroppaansa, mutta hiukset pestiin hanan alla muutaman päivän välein.

Ajoimme takaisin Bishkekiin sunnuntai iltana. Ajomatka ei ollut mikään mieluisin, sillä jäisillä vuoristoteillä kesärenkailla ajelu alkaa vähemmästäkin pelottamaan. Matkalla näin myös elämäni ensimmäistä kertaa ruumiin, sillä joku oli jäänyt auton alle. Hetkeä myöhemmin sumu muuttui niin sakeaksi ettemme nähneet metriäkään pidemmälle. Pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin kotiin, mutta aamulla heräsimme uutisiin lentokoneesta, joka oli laskeutunut lentokentän ohi sumun takia ja tuhonnut kylän hieman Bishkekin ulkopuolella. Täällä kyllä huomaa olevansa kaukana Euroopasta, mutta vielä muutama päivä jäljellä täällä keski-Aasian ihmemaassa ja sitten suunta kohti Berliiniä!

dsc00891dsc00911

dsc00913
Kylän kauppa

dsc00920dsc00778

img_8895
Kävimme myös lumilautailemassa 

img_8936

img_8957
Paikallinen tv-kanava tuli kuvaamaan harjoituksia

img_8962

img_8978
Tässä ihana ulkohuussimme:-)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: